Onko pullukka jumppaohjaaja uskottava?

Haluan tuoda tähän asiaan oman näkökantani ja yritän parhaani mukaan pysyä aiheessa :D

Itse toimin ryhmäliikunnanohjaajana, vaikka ylimääräisiä kiloja löytyykin vartalosta.
En näytä ohjatessani huollitellulta, minulla ei ole kauniin pyöreitä olkapäitä, ei jalkapallomaisen pyöreää peppua, eikä näy vatsalihakset.
Sen sijaan näytän aivan tavalliselta naiselta, jolla näkyy spinniä ohjatessa mahamakkarat ja joka nauttii liikkumisesta ja ihmisten liikuttamisesta.
En ole koskaan hävennyt mennä ohjaamaan tämän näköisenä jumppaa, koska en yksinkertaisesti vaan ymmärrä, että miksi pitäisi :D

 Ymmärrän hyvin myös sen puolen, että nykyajan nuorisolle saattaa tuoda enemmän motivaatiota, jos jumppaohjaaja näyttää samalta, kuin Michelle Lewin.
En minäkään ensisijaisesti menisi palkkaamaan itselleni hurjaa ylipainoa omaavaa personal traineria.

 Oon myös monesti kuullut, että jos ohjaaja on itse lihava, niin automaattisesti tunti ei tuota silloin tuloksia, "koska eihän se tuonkaan kropassa näy".
Todellisuudessahan millään muulla ei ole väliä, kuin vain sillä, kuinka kovaa itse olet valmis tekemään jumpassa töitä ja vuodattamaan hikipisaroita :D

 Mie oon halunnut alusta asti kumota sitä myyttiä, että myö ohjaajat ollaan jotenkin yli-ihmisiä, aina iloisia, aina jaksettais liikkua, aina ois uudet jumppavaatteet ja aina lihakset pullottais.
Voidaan vetää hyvin kymmenen jumppaa viikkoon, mutta silti myökin halutaan vetää joskus sitä lonkeroa ja syödä sipsiä kaksin käsin, kunnes on niin kova ähky, että ei saa enään happea.
Ei pelkkä jumppien ohjaus ja salaatinlehdet ole se meidän koko elämä.
Jotkut saattaa ajatella, että no tuohan on ilmiselvää, mutta oon parin vuoden aikana huomannut, että ei kyllä todellakaan tunnu olevan kaikille selvää.
Miule on tultu varmaan sata kertaa baarissa sanomaan, että miten voin olla täällä juomassa, kun ohjaan LadyLinellä jumppia. Siinä vaiheessa oon hyvinkin voinut juoda lasin tyhjäksi ja sanoa "katsos, näin vaan, ei oo vaikeaa hehheh" (en silleen ilkeesti, vaan hauskasti) :D

 Oon myös miettinyt omaa rooliani ohjaajana.
Mie olettaisin, että ihminen joka ei ole koskaan liikkunut ja on reilusti ylipainoinen ja jota ujostuttaa tulla salille, tulisi niin sanotusti rennommin mielin miun tunneille, kuin todella tikissä olevan ohjaajan tunnille vai ootteko mitä mieltä? Näähän on siis vaan miun mielipiteitä.
Oon ite ollut tätä nykyistä kuntoa rehevempi, niin tietäisin miltä siitä asiakkaasta tuntuu, kun ei ehkä pysty fyysisesti samaan, kuin muut, niin koen, että asiakas saisi silloin minuu katsomalla omaan tekemiseensä voimaa, että "kun tuo pystyy, ni kyl miekin pystyn" tai siis itse ajattelisin ainakin näin, mut ei tietenkään kaikkien kohdalla asia näin ole. 

 Loppupeleissähän ohjaajan ammattitaito ratkaisee.
Tuskinpa kukaan valitsee tuntia pelkästään ohjaajan ulkonäön mukaan, en ainakaan usko.
Minulle on ihan sama minkä näköinen ihminen siellä mikkiin huutaa, kunhan osaa pitää hyvän mukaansatempaavan tunnin.

Tiivistetysti: Minusta ohjaaminen kuuluu, niin vanhoille, nuorille, lihaville, laihoille jne, koska kaikillehan se liikkuminen on yhtä tärkeää! :)